Carel Wolf Nero

Pennun hoito

Yleistä pennusta | Ruokinta | Kehitys | Ulkona | Koulutus | Perushoito | Eläinlääkärillä | Yleisimmät sairaudet

Irlanninsusikoirille tyypillisiä sairauksia

Irlanninsusikoira on periaatteessa terve rotu. Seuraavassa luetellaan joitakin rodulle tyypillisiä sairauksia. Oman koirasi kohdalla et niihin toivottavasti törmää lainkaan.

Rodunomaisina sairauksina voidaan irliksiillä pitää yleisiä suurikokoisille koirille tyypillisiä sairauksia, kuten kasvuhäiriöitä ja luusyöpää. Kasvuhäiriöiltä välttyy todennäköisesti seuraamalla kasvattajan neuvoja kohtuullisen ruokinnan ja liikunnan suhteen. Jos pennun jalka näyttää oudolta, myhkyräiseltä tai kääntyneeltä, ota aina yhteyttä kasvattajaan! Olkanivel- ja lonkkaniveldysplasia ei ole vinttikoiriin kuuluvalla irlanninsusikoirilla niin suuri ongelma kuin monella raskaammalla rodulla.

Luusyöpä voi ilmetä koiralla periaatteessa missä luussa tahansa, mutta tavallisimmin on kyse olkaluusta tai reisiluusta. Sairaus ilmenee ontumisena ja kovana kipuna. Oireiden puhjettua taudin tila pahenee yleensä parissa viikossa tai kuukaudessa sietämättömäksi.

Nuori raju koira reväyttää helposti raajansa: tätä voi ehkäistä lämmittelemällä koiraa taluttimessa ulkoiluttamisella ennen vapaata ulkoilua. Kasvaville koirille on myös tunnusomaisia yleisimmiten kyynärpäihin ilmestyvät nestepatit (bursat), jotka eivät ole niin vaarallisia, miltä näyttävät. Nestepatti syntyy esimerkiksi törmäyksestä tai makuusta kovalla alustalla. Nestepatti suojaa rasitukseen joutunutta niveltä lisävaurioilta. Patti kuivuu yleensä itsestään parissa kuukaudessa. Nesteen poistaminen saattaa altistaa nivelen tulehdukselle.

Irliksillä esiintyy myös jossain määrin sydäntauteja, erityisesti vanhuusiän vajaatoimintaa. Sydänlihaksen sairautta, kardiomyöpatiaa esiintyy yleensä toissijaisena jonkin muun sairauden (kuten kennelyskän tai keuhkotulehduksen) seurauksena. Sydänvaivan oireita koiralla ovat mm. koiran hengästyminen helposti, 'väsynyt' olemus, laihtuminen ja nesteen kertyminen. Kun koiralla on huono olo, se ei ehkä pääse laskeutumaan enää levolle, vaan seisoskelee levottomana ja huohottaa.

Pentuvaiheessa ilmenevä portokavaalinen shuntti eli maksashuntti on yleensä kuolemaan johtava sairaus. Shuntilla tarkoitetaan verenkiertohäiriötä maksassa: kuona-aineet eivät tällöin suodatu elimistössä vaan jatkavat verenkierron mukana. Kuona-aineet, erityisesti typpipitoiset aineet, kulkeutuvat aivoihin aiheuttaen koiralle myrkytystilan 2 - 3 tuntia aterioimisen jälkeen. Koira on poissaoleva, saalistaa olemattomia ja pyrkii kävelemään pitkin seinänvierustoja. Pentu menettää ruokahalunsa, on kykenemätön sisäsiisteyteen ja haisee pistävälle. Oireisiin saattaa liittyä myös kivun tuomaa agressiivisuutta. Shunttia pidetään perinnöllisenä sairautena ja pentueen testaaminen shuntin varalta on mm. Norjassa ehtona rekisteröinnille. Lievän shuntin diagnoosin tekeminen on vaikeaa. Leikkauksen ennuste on huono. Shuntti voi puhjeta myös vasta aikuisessa koirassa ollen joko synnynnäinen tai tulehduksen jälkiseuraus. Norjassa tutkituista pentueista 15 pennulla 2300:sta oli shuntti. Omassa kennelissämme olemme testanneet pennut shuntin varalta vuodesta 2004 lähtien.

Harvinaisempia vaivoja ovat mm. vonWillebrantin verenvuototauti, leukemia, granulosytopatia eli veren granulosyyttisten valkosolujen toimintahäiriö (koiralla ei ole lainkaan vastustuskykyä tulehduksille) ja degeneratiivinen myelopatia eli hermolihasliitosongelma (jättiroduilla tyypillinen takapään holtittomuutta aiheuttava selkäytimen sairaus). Irlanninsusikoirilla on tavattu myös erilaisia autoimmuunitautien ryhmään luettavia sairauksia, ja joissakin alttiutta allergioihin.

Silmiin liittyviä hoitoja on mm. vilkkuluomen leikkaus. Suomessa on myös PRA:ta eli verkkokalvon etenevää surkastumaa kantavien koirien jälkeläisiä. PRA periytyy resessiivisesti eli pentu saa alttiudun siihen molemmilta vanhemmiltaan, ja se johtaa aina sokeutumiseen. PRA:ta ei pystytä Suomessa tutkimaan irlanninsusikoiran kokoiselta koiralta. Suomessa on toistaiseksi yksi epäselvä PRA-tapaus. Koira sokeus todettiin 1-vuotiaana, jolloin koiralla jo voimakkaasti edennyt kaihi esti silmäpohjien tutkimisen. Nuorella koiralla esiintyvän kaihin lisäksi saattaa esiintyä vanhuuden harmaakaihia. Silmän verkkokalvon kehityshäiriöstä (RD) on eri vaikeusasteita. Lievin muoto on MRD, verkkokalvon poimuisuus, mikä ei vaikeuta koiran kykyä nähdä. Vaikeammat muunnokset ovat GRD ja TRD, jotka merkitsevät koiran sokeutumista.

Irlanninsusikoirilla, kuten muillakin vinttikoirilla saattaa esiintyä myös alentunutta sukusolujen tuotantoa. Nuorella uroksella saattaa yllättäen myös kivekset surkastua, vaikka ne luovutusvaiheessa olisivatkin olleet paikoillaan.

Irlanninsusikoira saattaa olla keskimääräistä koiraa alttiimpi saamaan erilaisia tulehduksia. Tulehdukset tulisi hoitaa aina viipymättä, koska pitkittynyt tilanne johtaa helposti keuhkotulehdukseen. Keuhkotulehdus saattaa vaurioittaa pysyvästi koiraa, erityisesti sen sydänlihasta.

Toinen nopeasti hoidettava tilanne on mahalaukun kiertymä. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa syvärintaisen koiran mahalaukun sisältö alkaa kaasuuntumaan. Mahalaukku laajenee voimakkaasti ja kiertyy lopulta paikoiltaan. Tilanne on koiralle äärimmäisen kivulias ja johtaa nopeasti kuolioon sekä koiran kuolemaan. Mahalaukun kiertymää voidaan estää välttämällä rajua liikuntaa tuntia ennen ja jälkeen ruokailun. Rasitusta vähentää myös ruokailun jakaminen kahteen tai kolmeen kertaan vuorokaudessa sekä ruokakupin asetus lattiatasoa korkeammalle esimerkiksi erityisen kippotelineen avulla. Mahalaukun kiertymän riski liittyy irlanninsusikoiralla myös hoitotoiminpiteiden yhteydessä rauhoittamiseen ja narkoositilaan, jossa koiraa joudutaan kääntelemään. Mahalaukunkiertymän oireita on mm. koiran levottomuus, kuolaaminen ja oksennusyritykset. Koira rupeaa hoipertelemaan tai kaatuu ja menee nopeasti shokkiin. Vatsan seutu turpoaa voimakkaasti. Jos epäilet koirallasi mahalaukun kiertymää, lähde välittömästi eläinlääkärille ja soita lääkärille vasta, kun olet jo matkalla. Jos matka on pitkä väliaikaisena ensiapuna voi koettaa kaasun vähentämistä mahaletkutuksella ruokatorven kautta tai injektoimalla mahalaukun sivusta.

© 2007 Kennel Carel Wolf.